30 kesäkuun 2017 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Oikeus irrottautua

Työn tekeminen on alkanut merkitä niin monia asioita, ettei se taida tarkoittaa enää yhtään mitään. Yksi syypää tekemisen ja ajan hahmotusongelmaan on sosiaalinen media. Se on muuttanut käsitystämme siitä, miten ja milloin asiat ovat olemassa. Sosiaalinen media luo illuusion, että koko ajan tapahtuu kauheasti kaikkea, vaikkei oikeasti tapahtuisi mitään sen kummempaa, kuin että joku jossain kirjoitti ehkä jotain.

Pelkästään leipätyössä ihmisen aivot ovat nykyään kovilla. Työssä tulee huomata ja muistaa asioita, ratkoa ongelmia ja tehdä päätöksiä. Jatkuvasti pitää oppia uutta; niin työnsisältöjä, organisaation käytäntöjä kuin uusia tietojärjestelmiäkin. Yleisiä työssä kuormittavia työoloja ovat myös keskeytykset, tietotulva ja huonot työvälineet. Lisäksi työntekijöiltä vaaditaan oman työn hallitsemista ja johtamista. Samanaikaisesti on vallalla toimintatapoja, joiden vuoksi työpäivään ilmestyy ennakoimatta kiireellisiä tehtäviä ja ihmiset joutuvat jatkuvasti suunnittelemaan työpäivänsä uudelleen.

Fyysisen toiminnan tapaan myös inhimillisellä tiedonkäsittelyllä on rajansa. Huomio voi olla kerrallaan vain yhdessä asiassa. Jos työtehtäviin liittyvät vaatimukset ylittävät inhimillisen kapasiteetin, työtehtäviä ei saa hoidettua ajallaan, virheet lisääntyvät ja työpäivät venyvät. Työ alkaa uuvuttaa. Lisääntynyt aivokuorma on työhyvinvointia ja työn tuottavuutta heikentävä tekijä, jota aliarvioidaan nykypäivän työelämässä. Erityisen ongelmallista on, jos yleisesti hyväksytään, että työelämän luonne on digitalisaation myötä muuttunut tietynlaiseksi, ja uudenlaisiin kuormitustekijöihin on vain sopeuduttava.

Vaikka ongelmat koskevat suurta osaa työvoimasta ja työajasta, vasta viime aikoina asiasta on alettu keskustella mm. työaikalain uudistuksen yhteydessä. Työn kuormittavuus ja yhteisten ratkaisujen löytäminen tulee ottaa vakavasti, jotta kullekin meistä luodaan edellytykset terveelliseen ja pitkään työelämään. Jos uupumus iskee, poistuu arjesta ensimmäisenä kaikki luova. Perusasioita jaksetaan pyörittää, mutta ideointi ja suunnittelu loppu tyystin. Siitä seuraa kyllästyminen ja motivaatio katoaa. Pahimmillaan tilanne johtaa pitkiin sairauspoissaoloihin ja kenties työkyvyttömyyden myötä ennenaikaiseen poistumiseen työmarkkinoilta. Kenen etu se on?

Suomen työaikalakia on päivitetty viimeksi vuonna 1996. Tuolloin lankapuhelin oli vielä matkapuhelinta yleisempi ja vain seitsemällä prosentilla kotitalouksista oli internet-yhteys. Nykyään työ seuraa helpommin mukana – myös vapaa-ajalle. Täytyykö sitten olla aina työnantajan tavoitettavissa? Entä ovatko työhetket konttorin ulkopuolella työaikaa? Toivottavasti tämän kaltaiset asiat eivät ole kenellekään epäselviä sen jälkeen, kun uusi työaikalaki tulee voimaan. Ajatuksena on, että työaikalakiin kirjattuna voidaan puuttua tapauksiin, joissa työmäärä vaivihkaa kasvaa, työn tekeminen jatkuu vapaa-ajalla ja nämä yhdessä alkavat syödä työhyvinvointia. Nykyisellään tavoitettavuutta usein edellytetään, mutta vapaa-ajan puolelle lipsuvia työhetkiä ei juurikaan seurata.

Nykyajan työt huomioiden lähtökohta pitäisi olla, että työajat ja -paikat ovat mahdollisimman joustavia. Mutta jouston pitää olla molemmin puolista. Kesken työvuoron saa käydä vaikka lenkillä, jos työtehtävät antavat myöten. Esimiehen velvollisuus on seurata työntekijän työmäärää ja jaksamista ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen. Työssä jaksaminen on pinnalla myös Suomen ulkopuolella: vuoden alusta otsikoihin nousi Ranskassa voimaan tullut lakimuutos, joka takaa yli 50 hengen yritysten työntekijöille oikeuden olla vastaamatta työhön liittyviin yhteydenottoihin vapaa-ajallaan. Laki kantaa nimeä droit à la déconnexion, oikeus irrottautua.

Oikeus irrottautua on ainakin vuosilomalla. Monen ihmisen arki on niin tiukasti aikataulutettua, että aikataulujen puuttuminen on jo itsessään suuri lomanautinto. Rohkeutta on olla tekemättä mitään. On aikaa pysähtyä pohtimaan elämän todellista merkitystä. Sen voi kokea mietiskellessä tai uskonnon harjoittamisessa. Kun lomilta syksyn alkaessa jälleen palataan, pitää miettiä, mitä illalla ja viikonloppuina tehdään. Ei tehdä liian pitkiä päiviä, eikä oteta töitä kotiin, jotta loman vaikutus säilyisi pitkään. Siinä on haastetta meille kaikille.