28 lokakuun 2018 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Aika palata muutama askel taaksepäin

Kuten tiedetään, kiista irtisanomisen helpottamisesta loppui tai ainakin keskeytyi. Hallitus tulee saamaan irtisanomista koskevaan työsopimuslain pykälään pienen muutoksen, jonka mukaan työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä on otettava huomioon, kun arvioidaan henkilöperusteisen irtisanomisen syyn asiallisuutta ja painavuutta. Käytännössä muutos tarkoittaa nykyisen oikeuskäytännön kirjaamista lakiin. Jo nyt pieniä yrityksiä kohdellaan irtisanomistilanteissa suuria lempeämmin, sillä pienten yritysten on vaikea sijoittaa tehtäviinsä sopimatonta työntekijää muihin tehtäviin. Hallituksen ehdotukseen sisältyy myös työttömyysturvan aktiivimallin ja omaehtoisen työnhaun mallin jalostaminen kolmikantaisesti.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tähän saakka nykyinen hallitus on osoittanut olevansa osa työmarkkinoiden ongelmaa, ei ratkaisua. Työehtojen heikennyksiä ei kannattaisi yrittää naamioida työllisyyden parantamisen kaapuun. Ei varsinkaan, kun vastapuolella on pitkän historian omaava ay-liike.

Hallituksen vastaantulo työsopimuslain muutosesityksessä on vastaanotettu ammattiliitoissa asianmukaisesti. Kestävä ratkaisu syntyy, jos voidaan luottaa siihen, että hallitus on luopunut pyrkimyksestään murentaa kollektiivista sopimusoikeutta ja kolmikantaista yhteistyötä. Lain säätäjäksi ammattiliitot eivät ole pyrkineetkään, vaan olemme halunneet tuoda asiantuntijuutta työelämää koskevan lainsäädännön valmistelutöihin.

Vielä muutamia vuosia sitten meillä oli hyvä neuvottelujärjestelmä, kun työmarkkina-asioista sovittiin yhteisesti kolmikantaisesti, mihin kuului neuvotteluosapuolina maan hallitus, järjestäytyneet työnantajat ja ammattiliitot.

Tätä sopimusjärjestelmää on nykyisen hallituksen toimikaudella yritetty romuttaa oikein urakalla. Tuloksena ovat epävakaat työmarkkinat. Vaikka työllisyys tällä hetkellä lisääntyy, samalla ovat lisääntyneet määräaikaiset työsopimukset, vuokratyöyritysten käyttö ja 0-tuntisopimukset. On selvää, että työntekijöiden sitoutuminen työhönsä murenee, jos ei ole tulevaisuudesta mitään varmuutta. Työttömät, aivan samoin kuin työllisetkin, haluavat itselleen vakaan tulevaisuuden ja pitkäkestoisia sopimuksia. Se on myös työnantajille ainoa keino saada ammattitaitoista työvoimaa, joiden motivaatio on kohdallaan.

Työllisyyden helpottamistoimien kehittäminen on syytä palauttaa kolmikantaisiin neuvottelupöytiin, missä löytyy ammattitaitoa kaikkiin työelämän kysymyksiin. On aika ottaa muutama taka-askel menneisyyteen.

Suomessa on kolmikantaisesti onnistuttu luomaan oikeudenmukaiset työmarkkinat ja tasapuoliset työehdot, joita on kyetty päivittämään aina ajan, paikan ja tilanteen mukaan. Tästä osoituksena on hollantilainen tutkimustulos, jonka mukaan Suomessa on Euroopan neljänneksi vähiten työuupumusta. Työelämän kehittäminen ja hyvinvointiin keskittyminen sekä työturvallisuuteen panostaminen näkyvät siinä, että työssä voidaan Suomessa kohtuullisen hyvin. Työn imulla ja työhyvinvoinnilla on Suomessa ymmärretty olevan suora yhteys työn tuottavuuteen. Olisiko tilanne tällainen ilman ammattiliittoja?