28 toukokuun 2017 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Globaalisti ihmisarvoista työtä

Ulkomaankauppa on tärkeä Suomen kaltaiselle pienelle avoimelle markkinataloudelle. Vuonna 2016 tavaroiden ja palveluiden viennin arvo oli 75,7 miljardia euroa ja viennin suhde bruttokansantuotteeseen 35 %. Tuonnin suhde bruttokansantuotteeseen oli samana vuonna 36,5 % prosenttia.

Maailmankauppa on viimeisen 20 vuoden aikana kasvanut noin viiden prosentin vuosivauhdilla ja on Suomen etu olla mukana tässä kehityksessä. Kysymys globaalin kysynnän suunnasta on kuitenkin tärkeä. Jos ulkomaalaisen kysynnän odotetaan nousevan, talouskasvua voidaan periaatteessa hakea vähentämällä valtion kulutusta ja heikentämällä kuluttajien ostokykyä. Kääntäen kasvua on haettava kotimaasta, jos vienti ei nouse.

Vienti on pienelle maalle elinehto. Ei itsessään, mutta sen kerrannaisvaikutusten kautta. Vientivetoisen talouden riskinä on, että kotimaista kysyntää heikennetään aggressiivisin päätöksin, jotta vientiä saadaan kasvatettua. Veroratkaisut, palkkojen jäädyttäminen ja työsuhteiden epävarmuus ovat nopeita keinoja hillitä ostovoimaa.

Globaalin talouden aikakaudella myös työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Huolestuttava kehityssuunta on se, että eurooppalaiset työntekijät ovat todistaneet oikeuksiensa heikkenemistä. Palkkojen leikkaaminen ja työntekijöiden irtisanominen pelkästään siksi, että he ovat pyrkineet neuvottelemaan paremmista työoloista, on ikävää arkipäivää niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Haasteena on myös työn ja työpaikkojen siirtyminen toiselle puolelle maailmaa. Vastuu työn inhimillisyydestä ja työntekijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta on tällöin keskeinen kysymys, johon ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota taloudellisten tekijöiden ratkaistessa työpaikan sijainnin.

Työelämän yleismaailmallisia perusoikeuksia ovat oikeus järjestäytyä ja solmia työehtosopimuksia, pakkotyön kielto, lapsityön kielto ja tasa-arvo. YK:n alainen kansainvälinen työjärjestö ILO on pyrkinyt tekemään tunnetuksi käsitteitä ihmisarvoinen työ (decent work) ja elämiseen riittävä palkka (living wage). Järjestön mukaan köyhyyttä ei voi poistaa ilman ihmisarvoista työtä. Tämä tarkoittaa tuottavaa työtä, jonka tekijöiden oikeudet on turvattu ja josta saatava palkka riittää elämiseen. Elämiseen riittäväksi ILO katsoo sellaisen palkan, jolla keskisuuri perhe pystyy kustantamaan peruselintasoon tarvitsemansa asiat, kuten asumisen, ruuan ja terveydenhoidon siinä kansantaloudessa, jossa perhe elää, ilman että perheen työikäiset jäsenet tekevät jatkuvasti ylipitkiä työpäiviä. Sanomattakin on selvää, että lapsityö ei kuulu ihmisarvoisen työn määritelmään.

Monikansalliset yritykset ovat viime vuosina alkaneet solmia puitesopimuksia kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Tavoitteena on ulottaa työntekijän perusoikeudet myös sellaisiin maihin, joissa laki tai viranomaiset eivät tarjoa turvaa. Puitesopimusten idea on, että samat oikeudet koskevat yrityksen työntekijöitä kaikissa maissa, joissa se toimii.

Meidän kaikkien etu on, että työntekijöiden oikeuksia edistetään joka puolella maapalloa. Kirkonkin työntekijöistä varsin moni työskentelee ulkomailla, erityisesti kehitysmaissa. Jokaisella on oikeus työhön, oikeudenmukaisiin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Se merkitsee päättäjille vastuuta siitä, että työpaikkoja on kaikille työhön kykeneville, riippumatta siitä vetääkö vienti. Tai juuri siksi.