12 kesäkuun 2018 | Kirjoittaja Verkko Asema

Pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen muisto 12. kesäkuuta

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen kuoli perustamassaan luostarissa vuonna 1447 elettyään Konevitsan saarella yli 50 vuotta. 

Novgorodissa syntynyt pyhittäjä Arseni Konevitsalainen oli maalliselta ammatiltaan kupariseppä. Hänen tarkkaa syntymävuottaan ei tunneta, mutta hänen tiedetään aloittaneen luostarielämän jo nuorella iällä Novgorodin lähellä sijaitsevassa luostarissa, jossa hän kilvoitteli yksitoista vuotta.

Ensimmäinen pyhittäjän elämästä aikakirjoihin jäänyt varma vuosiluku on 1373, jolloin hän saapui Athosvuorelle. Hän viipyi Athoksella kolmisen vuotta ja valmisti kuuliaisuustyönään kupariastioita luostariyhteisön tarpeisiin. On oletettavaa, että Athoksella vietetyt vuodet tarjosivat Arsenille myös ensikosketuksen hekykastien opetuksiin ja varsinkin Jeesuksen rukoukseen.

Palattuaan Athokselta takaisin Venäjälle pyhittäjä kilvoitteli ensin jonkin aikaa Valamon luostarissa. Perimätiedon mukaan Arseni joutui Laatokalla myrskyyn etsiessään paikkaa omalle luostarilleen. Myrsky heitti veneen vanhana karjalaispakanoiden uhripaikkana tunnetulle Konevitsan saarelle. Arseni piti haaksirikkoa Jumalan johdatuksena. Hän pystytti saarelle suuren puisen ristin ja alkoi rakentaa itselleen asumusta eli keljaa.

Arsenilla oli haaksirikossa mukanaan Athokselta lahjaksi saatu Jumalanäidin ikoni, joka tunnetaan nykyisin ihmeitätekevänä Jumalanäidin Konevitsalaisena ikonina. Sen oli Arsenille lahjoittanut erään athoslaisen luostarin igumeni, joka oli osannut kertoa ennalta, että Arseni tulee vielä perustamaan luostarin kauas Pohjolaan. Tähän ikoniin – tai ilmeisesti sen 1500-luvulla maalattuun kopioon – voi nykyisin tutustua Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarin pääkirkossa.

Ensimmäiset vuodet pyhittäjä vietti saarellaan yksinäisyydessä, mutta ajan myötä sinne syntyi todella mittava luostari. Toisen maailmansodan seurauksena tyhjentyneen luostarin paikalla virisi uutta luostaritoimintaa 1990-luvun alussa ja nykyisin Konevitsan saarella on jälleen kukoistava luostari. Myös sieltä löytyy kopio edellä mainitusta ikonista.

Sodan jälkeen Konevitsan luostarin veljestö siirtyi ensin Kannonkoskelle ja lopulta Pohjois-Savossa sijaitsevalle Hiekan tilalle Keiteleen kuntaan. Siellä toimiessaan luostari kehittyi yhdeksi jälleenrakennusajan merkittävimmistä ortodoksisista keskuspaikoista.

Veljestö alkoi kuitenkin ikääntyä ja harveta. Konevitsan veljestön viimeiset jäsenet muuttivat Valamon luostariin Heinävedelle vuonna 1956. Yksityisomistukseen siirtyneen Hiekan tilan maille jäi vain metsäinen hautausmaa, jossa lepäävät Hiekassa tuonilmaisiin siirtyneet veljestön jäsenet.

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen kuoli perustamassaan luostarissa vuonna 1447 elettyään Konevitsan saarella yli 50 vuotta. Suomen ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä yhtenä Karjalan valistajista. Oman muistopäivänsä lisäksi Arseni Konevitsalaista muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä juhlapäivänä, jota vietetään lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina.

Valaisten sydämesi kolmihohteisen Jumaluuden kirkkaudella sinä, oi pyhittäjäisä, loistit hyveittesi valoa, joka jo Athos vuoren valaisi rakastamasi kilvoituksen tähden. Saatuasi sieltä lahjaksi totisen Kristus-auringon ja Hänen puhtaimman Äitinsä pyhän ikonin sinä tulit Laatokan saareen ja perustit luostarin, oi ylen autuas. Uskossa ja rakkaudessa sinun pyhäinjäännöstesi äärellä me iloiten lausumme: Iloitse, kirkkain valo, pyhittäjäisämme Arseni. (Pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen kontakki)

 

Lähde: ort.fi