16 toukokuun 2019 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Kristilliset arvot ovat vahvuutemme

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän vähenemisestä uutisoitiin kevään kuluessa laajasti. Väitetään, että kirkon henkinen merkitys on vähentynyt ja että yhteiskuntamme olisi muuttumassa uskonnottomaksi. Onko?

Keskiaikaisen Notre Damen katedraalin tuhoisa tulipalo on järkyttänyt ranskalaisia, kristittyjä ja koko Eurooppaa, koska katedraalia on pidetty kristillisyyden ja koko Euroopan kulttuurin symbolina.  Suomessakin on vuosien saatossa palanut satoja kirkkoja. Yhteistä kaikille paloille on se, että uusi kirkko on rakennettu pääosin aina uudelleen. Kirkkojen jälleenrakentaminen kertoo ihmisten halusta arvoihin, jotka kestävät kvartaalia pidempään. Kirkon sanoma on reilut kaksituhatta vuotta vanha. Ehkä siksi sen tehtävää ja roolia yhteiskunnassa on myöskin aika ajoin haluttu haastaa.

Vuoden 2018 lopussa 69,8 % prosenttia suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,1 % ortodoksiseen kirkkokuntaan. Muihin uskontokuntiin kuului 1,7 % väestöstä. Lisäksi noin 45 000 suomalaista eli vajaa prosentti väestöstä kuuluu helluntaiseurakuntiin.

Uskonnollisia yhdyskuntia on Suomessa noin 50, suurimpana Suomen vapaakirkko ja katolinen kirkko, jolla on 15 000 jäsentä. Lisäksi Suomessa arvioidaan olevan tuhansia sellaisia maahanmuuttajataustaisia katolisia, jotka eivät ole rekisteröityneet jäseniksi. Suomen juutalaisseurakuntiin kuuluu vähän yli 1000 jäsentä.

27,4 % väestöstä, eli 1,5 miljoona suomalaista, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Johonkin kirkkokuntaan suomalaisista kuuluu siis edelleen 72,6 prosenttia. Kun mukaan lasketaan ne, joilla on jokin uskonnollinen vakaumus, nousee tuo prosentti entisestään. Uskonnolla on siis valtaosalle ihmisistä edelleen merkitystä.

Uskonnot eivät katoa maailmasta. Vaikka Suomessa uskonnollisuuden väitetään vähenevän, lähinaapureissamme Virossa ja Venäjällä uskonnollisuus lisääntyy.  Uskontojen ja katsomusten moninaistumisen myötä suomalaisessa yhteiskunnassa on virinnyt keskustelua siitä, missä määrin uskonnot ja katsomukset saavat näkyä ja vaikuttaa julkisessa tilassa. Valtaosalle meistä suomalaisista Suvivirsi kevätjuhlassa on mitä kauneinta perinnettä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että kevät- ja joulujuhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria.

Erilaisten kulttuurien ymmärtäminen on yksi yhteiskunnan toimivuuden edellytyksistä. Vähemmistöjen aseman puolustamisen lisäksi on tärkeää vaalia myös enemmistön oikeuksia. Ei ole mitään syytä siihen, miksi suomalaisia perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin, globaalissa ja monikulttuurisessa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen auttaa myös muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämistä. Kun itse kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille muidenkin kunnioitusta.

Valtiopäivien avajaisissa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui toisten kunnioittamisesta. Hän nosti esiin keskeisimmän: yhteiset arvomme, joista eurooppalainen henki rakentuu. On sanottu, että tuo henki on kotoisin kolmiosta Jerusalem, Ateena ja Rooma. Niiltä perityt uskonto ja eettisyys, kulttuuri ja järjestys ovat jalostuneet demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien Euroopaksi.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat hyvin erityinen ryhmä kansoja maailman kansojen joukossa. Yhdessä olemme vain 25 miljoonaa ihmistä, mutta silti edustamme maailman huippua lähes kaikilla kilpailu- ja hyvinvointimittareilla.  Olemme kärjessä mm. vapaudessa, vauraudessa, tasa-arvossa, yhteiskunnan toimivuudessa, koulutuksessa ja terveydenhoidossa. Risti kansojemme lipuissa muistuttaa meitä vahvasta kristillisestä perinteestä ja juurista, jolle hyvinvointimme on rakentunut. Mitattaessa ihmisoikeuksien toteutumista, onnellisuutta ja hyvinvointia, luterilaisuuden muovaamat Pohjoismaat nousevat usein kärkeen. Luterilainen pohja tekee yhteiskunnasta neuvottelukykyisen ja joustavan. Sen etiikkaan kuuluvat luotettavuus ja rehellisyys.

Pohjoismaiset arvot perustuvat ihmisyyden kunnioittamiseen ja heikoimmista huolehtimiseen sekä luterilaiseen työmoraaliin. Suomalaisten perimmäinen arvopohja on yhä kristillinen, vaikka entistä harvempi haluaa sitä myöntää.