17 marraskuu 2020 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Miesten vai naisten tasa-arvo?

Tiesitkö, että 19.11. vietetään kansainvälistä miestenpäivää? Ei se mitään, ei sitä tiennyt moni muukaan. Miestenpäivää on kuitenkin alettu viettää jo vuonna 1999 ja sen tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, tasa-arvon edistämiseen sekä myönteisten miesroolimallien korostamiseen.

Nykyinen juhlapäivä syntyi tarpeesta muistaa poikia ja myös miehiä, jotka eivät ole isiä. Suomessa päivää ei kuitenkaan ole sisällytetty almanakkaan, toisin kuin isänpäivä ja kansainvälinen naistenpäivä, jotka ovat jo liputuspäiviäkin.

Miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta puhuttaessa huomio kiinnittyy yleensä naisten heikompaan asemaan työelämässä. Ylipäätään erilaisissa tasa-arvo-ohjelmissa miehet mainitaan tavallisesti vain ohimennen sivulauseissa, ja silloinkin lähinnä siitä näkökulmasta, mitä miehet voisivat tehdä naisten aseman parantamiseksi.

On totta, että naisen euro on edelleen 84 senttiä. Tuloeroilla ja epätasaisesti jaetuilla perhevapailla on kiistattomasti kasaantuvia vaikutuksia. Taloudellinen epätasa-arvo todentuu entistä selkeämmin eläkeiässä. Kun miesten keskieläke oli viime vuonna 1937 euroa kuukaudessa, oli naisten eläke puolestaan 1533 euroa. Eli kun palkkaero on 16 %, eläke-ero onkin jo 21 %. Eläkeköyhien keskuudessa naiset ovat yliedustettuina.

Mutta elinikiä verrattaessa miehen vuosi on 11 kuukautta, vuorokausi 22 tuntia. Miesten elinajanodote on Suomessa 93 % naisten vastaavasta, eikä tämä kehityssuunta ole muuttumassa. Vuonna 2019 syntyneiden tyttöjen elinajanodote on 84,3 vuotta ja poikien vastaavasti 78,9 vuotta.

Suomalaisten hyvinvointi 2018 – raportin mukaan elämänlaatu on viime vuosina parantunut muilla paitsi työikäisillä miehillä, joista vain 55 % arvioi elämänlaatunsa hyväksi. Naisilla vastaava osuus oli 61 prosenttia. Hyvinvoivassa Suomessa sukupuolten välillä on siis edelleen eroja, ei pelkästään eliniän pituudessa, vaan myös terveydessä ja henkisessä hyvinvoinnissa. Yksinäisyys, syrjäytyminen, työttömyys, päihteiden väärinkäyttö ja asunnottomuus ovat nimenomaan miesten ongelmia. Lisäksi miehet joutuvat todennäköisemmin väkivallan uhreiksi ja menehtyvät naisia useammin tapaturmaisesti. Tällaisten ongelmien kasautuminen on tuhoisaa.

Vaikka Suomi on kärkisijoilla koululaisten oppimistuloksia mittaavissa kansainvälisissä tutkimuksissa, on meillä sukupuolten välinen ero oppimistuloksissa ja kouluviihtyvyydessä poikkeuksellisen suuri. Peruskoulun päättävistä pojista joka kahdeksas ei osaa lukea, vain viidesosa yhdeksäsluokkalaisista pojista kykenee kirjoittamaan kieliopillisesti hyvän työhakemuksen. 12 prosenttia nuorista miehistä (20-24 vuotta) on kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella.

Tyttöjä suosivassa koulutuksessa haaskataan poikien potentiaalia, mikä on vahingollista koko kansakunnalle. Kansantalouden kannalta on aivan olennaista, että koulutuksen kautta Suomeen kasvaa osaavia ja työelämässä pärjääviä nuoria, sekä miehiä että naisia. Suomen mahdollisuus pärjätä globaalissa taloudessa perustuu nimenomaan koulutukseen. Siksi nuorten miesten syrjäytymisen hinta on kallis.

Oikeus- ja sivistysvaltiossa ihmisen oikeudet ja velvollisuudet eivät saa riippua hänen sukupuolestaan. Vaikka naisten työmarkkina-asemasta puhutaan paljon, on yhteiskunnan pidettävä huolta myös miehistä eliniällisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Kokonaisvaltainen keskustelu tasa-arvosta ei ole naisten tasa-arvosta pois, pikemminkin päinvastoin.

Sukupuolten tasa-arvo on ihmisoikeus ja yhteiskunnan keskeinen arvo. Miesnäkökulman nostaminen tasa-arvoiseen asemaan naisnäkökulman rinnalle on välttämätöntä, jotta tasa-arvopolitiikalla voitaisiin oikeasti saavuttaa tuloksia.

Siispä, hyvää miestenpäivää kaikille miehille! Te olette päivänne ansainneet.