05 joulukuun 2019 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Ollaan suomalaisia

Suomessa loppuvuosi on juhlapäivien aikaa. Ennen jouluun hiljentymistä juhlistamme itsenäisyyspäivää. Tänä vuonna muistamme myös talvisotaa, jonka alkamisesta on kulunut 80 vuotta.

Enää pieni osa suomalaisista muistaa omakohtaisesti sota-aikaa. Yhä harvenevaa sotaveteraanijoukkoa meidän tulisi kuunnella tarkasti, sillä sodan vaikutukset ulottuvat yhä tähän päivään ja kaikkiin ikäluokkiin. Suomen puolustustahtoa ihailtiin aikanaan ulkomaita myöten, vaikka todellista apua ei juuri saatu. Sitkeä kamppailu ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollista vastaan toi kuitenkin pohjoiselle maalle pysyvää arvostusta.

Talvisodan henki ei syntynyt tyhjästä. Sopua oli tietoisesti rakennettu itsenäisyyden alkuvuosista saakka, koska sisällissodassa vuonna 1918 Suomi oli jakautunut senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä. Sotavuodet 1939–1940 olivat ratkaisevia suomalaisen yhteiskuntasovun kannalta. Ulkoisen uhan edessä vanhat jakolinjat oltiin valmiita unohtamaan. Kyse oli itsenäisen Suomen puolustamisesta ja kansan eloonjäämisestä.

Yhtenäisyyttä tuki myös ääriajattelun torjuminen ja kansanvaltaan nojaaminen. Tämä henki auttoi Suomea eteenpäin myös sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Vaikka Suomen maantieteellinen asema ei ollut helppo, oman maan sisällä haluttiin tarjota kaikille mahdollisuus pyrkiä parempaan elämään. Kaikki oli pidettävä mukana.

Tämä on pysynyt yhteiskunnan valtavirtana näihin päiviin saakka. Sodan keskeinen opetus suomalaisille on ollut rauhan arvostaminen, yhteistyöhön pyrkiminen ja oikeudenmukaisuuden arvon korostaminen.

Suomi on turvallisin maa maailmassa. Se ei ole sattumaa. Se on tulosta tarkoituksenmukaisesta varautumisstrategiasta, motivoiduista viranomaisista, korkeasta koulutustasosta ja maamme ainutlaatuisesta puolustuskoulutuksen keksinnöstä. Tänä päivänä olemme toki huolissamme terroriteoista, luonnonkatastrofeista, poliittisista ääriliikkeistä ja taloudellisesta epävarmuudesta. Suomi ei ole myöskään koskaan unohtanut, että meillä on 1 300 kilometriä pitkä itäinen rajamme. Maailmalla ihmetellään, miten uskallamme elää ison itänaapurin kyljessä. Ei siitä rajasta pidä huolissaan olla. Huoli olisi aivan toisenlainen, jos sitä rajaa ei olisi.

Nykymaailmassa muutokset voivat kuitenkin tunnetusti olla hyvinkin nopeita ja yllättäviä. Keskustelukanavat muihin valtioihin, eri tasojen kahdenväliset kontaktit sekä vaikuttamistyö kansainvälisissä järjestöissä ovat tapa luoda turvallisuutta. Suomi ei voi odottaa ymmärrystä maailmalla, jos emme itse ymmärrä muita. Suomalainen diplomatia onkin realismi-bisnestä, jolla luodaan varmuutta ja ennakoitavuutta.

Puhuttaessa maan kriisivalmiudesta ja sisäisestä turvallisuudesta, Eurobarometrin mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista luottaa viranomaisiin, kuten poliisiin, puolustusvoimiin ja pelastustoimeen. Korkea luku osoittaa, että suomalaiset luottavat virkapukuihin pukeutuneiden toimivan yhteiskunnan hyväksi ja että olemme turvallisissa käsissä. Ei ollenkaan yhtä selvää muualla maailmassa.

Suomen oma turvallisuus nojaa vankkaan viranomaisyhteistyöhön, jossa kukin toimija tietää oman roolinsa. Me suomalaiset saamme nukkua yömme rauhassa tietäen, että meistä pidetään huolta 24/7/365. Kunnon kansalainen huolehtii kuitenkin myös itse itsestään. Esimerkiksi pitkittyneen sähkökatkon takia yhteiskunnan tarjoamat palvelut saattavat häiriintyä tai jopa keskeytyä. Kannattaakin tutustua sivustoon https://72tuntia.fi jossa annetaan kansalaisohjeita poikkeustilanteisiin.

Suomi ei ole lintukoto, mutta on edelleen lottovoitto syntyä Suomeen. Kaikki suomalaiset eivät ole pyhimyksiä tai äititeresoita, mutta on lukuisia pienipalkkaisia miehiä ja naisia, jotka ovat valinneet ammattialan, joka ei tee heistä rikkaita. He ovat valmiita uhraamaan osan elämästään muiden hyväksi. Verokalenterin huipulle pääsy ei ole heille ykkösasia.

Tavallisille hyväntahtoisille ihmisille elämä ei ole kilpailu. He ovat ymmärtäneet, ettei kaikkea voi mitata rahassa ja ettei elämän tarkoitus ole päästä golfkentälle mahdollisimman nuorena ja rikkaana. He ovat antautuneet elämän palvelukseen kuunnellen sydäntään. Näiden tavallisten ihmisten käsittämätön hyväntahtoisuus pitää huolen siitä, että Suomella on tulevaisuus. Ku­kaan ei tee asi­oi­ta yk­sin, mut­ta kun jouk­ko yhtei­sen tah­to­ti­lan omaa­via löy­tä­vät toi­sen­sa, al­kaa tapahtua. Tietoisuus sii­tä, et­tä ta­voi­tel­laan yh­teis­tä hy­vää ja hyö­tyä, ker­too vah­vas­ta yh­tei­söl­li­syy­des­tä.

Tommy Tabermannin runossa sanotaan: ”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.” Ollaan siis ihmisiksi. Ollaan suomalaisia.