18 joulukuu 2020 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Pyhän syntymän juhla tuo valon

Uuden kirkkovuoden alkajaisiksi neljä adventtisunnuntaita vievät meitä pimeyden keskellä kohti joulua ja samalla lisääntyvää valoa.

Joulun lähestyessä ja koronarajoitusten kiristyessä entistä useampi kaipaa jotakuta, jonka kanssa jutella ja jakaa ajatuksiaan. Kun yleisötilaisuudet yksi toisensa jälkeen peruuntuvat, ihmiskontaktit vähentyvät. Mutta kirkko auttaa aina. Kun sisätiloissa ei voida kokoontua, seurakuntien työntekijät ovat jalkautuneet mm. hautausmaille, koska he tietävät, että keskustelun ja kohtaamisen tarve kasvaa pyhien lähestyessä. Samaan aikaan seurakuntien kerhoissa pienet kädet ahkeroivat paperisia joulutähtiä, jotka luovat valoisaa tunnelmaa pimeään vuodenaikaan. Joulun aika onkin kirkon työntekijöille työntäyteistä aikaa. Olemmehan silloin kristillisyyden alkujuurilla.

Jeesuksen syntymästä kerrotaan Raamatussa sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeissa. Evankeliumien mukaan Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä, mutta tarkkaa syntymäpäivää tai edes vuotta ei kerrota. Miksi joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa, vietetään sitten joulukuun lopussa?

Luukkaan evankeliumissa sanotaan, että Jeesus oli noin 30-vuotias aloittaessaan työnsä Jumalan palvelijana ja ihmisten auttajana (Luuk. 3:23) työskenneltyään sitä ennen pitkään puuseppänä, käsityöläisenä. Raamatussa kerrotaan lisäksi, että Jeesus syntyi Herodeksen hallitsijakauden lopulla, eli aikavälillä 6–1 eKr. Tarkkaa syntymävuotta on kartoitettu mm. laskemalla aikaa taaksepäin Hänen kuolinpäivästään. Kaikissa evankeliumeissa sanotaan Jeesuksen kuolleen juutalaisten pääsiäisen aikoihin sinä aikana, jolloin Pontius Pilatus oli Juudean prokuraattorina. Tiedetään, että Pilatus oli tässä virassa vuosina 26–36 jKr. Eri laskelmien mukaan Jeesus olisi kuollut vuoden 33 keväällä.

Joulun ajoitus vuoden loppuun johtuu historioitsijoiden mukaan ainakin siitä, että antiikin roomalaiset olivat viettäneet 25. joulukuuta keskitalven juhlaa Sol Invictusta, ”voittamatonta aurinkoa” luonnon virkoamisen kunniaksi. Vuoden pimeimmän ajan taittuessa päivät alkavat jälleen pidentyä, valo voittaa pimeän. On hyvin mahdollista, että Jeesus Kristus, maailman valo, on syntynyt juuri tuolloin. Onhan Jeesus vanhurskauden aurinko, jonka paluun suuntana on vanhastaan pidetty itää, auringonnousua.

Samaan ajatukseen saattaa liittyä Johannes Kastajan muistaminen juhannuksena, jonka jälkeen päivät alkavat lyhentyä. Johannes sanoo Johanneksen evankeliumissa Jeesuksesta: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh 3:30).

Tiettävästi ensimmäisenä Jeesuksen syntymän ajoitti juuri joulukuun 25. päivään 200-luvulla Hippolytos Roomalainen, yksi aikakautensa merkittävimpiä teologeja. Hän arvioi, että arkkienkeli Gabrielin, Jumalan sanansaattajan, ilmestys Marialle (Luuk 1: 28-31) oli tapahtunut kevätpäiväntasauksena, joka tuohon aikaan oli 25. maaliskuuta, ja että Jeesus olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin.

Vaikka Jeesuksen syntymäjuhlalla on pitkät, lujat juuret, tänne pohjolan perukoille syntymäjuhlan matka kesti liki tuhat vuotta. Täällä se syrjäytti skandinaavien jule-juhlan, jota vietettiin juuri talvipäivänseisauksen tienoilla. Jule-sanasta periytyykin Jeesuksen syntymäjuhlan suomenkielinen nimi: joulu. Sana joulu on liitetty myös hjul -sanaan eli pyörään. Hjul tarkoitti muinaisskandinaaveille auringon kehrää taivaalla. Pyörä yhdistettiin niin ikään ajankulkuun, vuodenkiertoon.

Suomi on yksi harvoista maista, jossa alkuperäinen joulu-sana on säilynyt. Englannin kielen yule-sanan tilalle on tullut Christmas, latinasta johdettu sanapari Cristes moesse, joka tarkoittaa Kristuksen juhlaa tai messua. Ranskalaisten Noel, italialaisten Natale ja espanjalaisten Navidad pohjautuvat puolestaan latinan sanaan Natalis, joka tarkoittaa syntymäjuhlaa. Saksalaisille joulu on Pyhä yö, Weihnacht.

Kirkkovuoden neljä adventtia ja joulunpyhät sekä loppiainen muodostavat ajanjakson, jota sukupolvet toisensa jälkeen ovat juhlineet ja juhlivat ympäri maailmaa. On Pyhän syntymäjuhlan aika. Feliz Navidad!