30 huhtikuun 2018 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Silpputyö on sekä talous- että terveysriski

Maan hallitus valmistelee muutosta, jonka myötä työnantaja voisi palkata alle 30-vuotiaan määräaikaiseen työsuhteeseen perustelematta työsuhteen määräaikaisuutta. Edellytyksenä olisi se, että nuori työnhakija olisi ollut vailla työtä vähintään kolme kuukautta. Lakimuutos johtaisi siihen, että alle 30-vuotiaista tulisi pääsääntöisesti silpputyön ja pätkätyön tekijöitä. Samaan aikaan hallitus toivoo nuorten perustavan perheitä ja hankkivan lapsia. Määräaikainen työsuhde tuo elämään auttamatta sellaista epävarmuutta, joka pakottaa miettimään taloudellisia investointeja tarkkaan. Perheen perustaminen ja muut elämän suuret investoinnit siirtynevät näiltä nuorilta kauas tulevaisuuteen.

Hallituksen huolena on erityisesti nuorten miesten työllisyysaste, joka on 24–29-vuotiaiden ikäryhmässä 77 %. Jos alle 30-vuotiaalla työura ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin, pitäisi miettiä pidemmällä aikajänteellä, millaista osaamista, koulutusta ja tukea tällainen nuori tarvitsee, jotta työllistyminen olisi kestävää. Silpputyöratkaisuilla ei ongelmaa korjata. Satunnaiset työpätkät riittävät harvoin vakaaseen elantoon, puhumattakaan eläketurvan karttumisesta. Lisäämällä pätkätöiden mahdollisuuksia ulotetaan nuoruuden heikon toimeentulon vaikutukset myös myöhemmälle iälle, kun on aika siirtyä eläkkeelle. Hallituksen ratkaisulla olemme luomassa yhteiskuntaan varattoman ikäluokan.

Talouden näkökulmasta halvennetun työn esittäminen työllistymisen parantamiseksi tarkoittaa sitä, että raha ei enää kierrä työn kautta kysynnäksi ja turvallisuudeksi. Työsuhde kaikkine etuineen on myös sosiaalista kakunjakoa, ei pelkkää työn myymistä markkinahintaan. Jos tuottavuuden kasvu ei välity palkoiksi eikä työsuhde tarkoita enää toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, perustulon kaltaiset kysymykset nousevat väistämättä esiin. Jollainhan eläminen on maksettava.

Epävarma toimeentulo rikkoo ihmisen myös henkisesti. Harvalla meistä on sellainen stressinsietokyky, että säilytämme terveytemme olosuhteissa, joissa huominen toimeentulomme ei ole koskaan taattu. Sen sijaan, että maan hallitus kantaisi huolta kansalaistensa jaksamisesta, keskitytään kilpailukyvyn kasvattamiseen. Vallitseva jatkuvan parantamisen filosofiassa työntekijästä on saatava koko ajan enemmän irti. Montako vuotta kestäisit, jos työtaakkasi edellytettäisiin lisääntyvän kumulatiivisesti joka vuosi? Maan hallituksen ajamalla politiikalla näin voi käydä.

Totuus on, että ihmiset jaksavat ja tuottavat paremmin töissä, kun he saavat realistisia tavoitteita ja työkuormia sekä elämiseen riittävän toimeentulon. Ja voivat luottaa siihen, että töitä on huomennakin. Hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu suojella ihmisiä. Nähtäväksi jää, toimiiko hyvinvointivaltio periaatteidensa mukaisesti.