03 tammikuu 2021 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Toivoa uuteen vuoteen

Vuosi 2020 oli yhtä vuoristorataa koronapandemian takia. Suomi syöksyi taudin syövereihin kevättalvella. Yleisötapahtumat peruttiin, maan rajat suljettiin ja ravintolat menivät kiinni. Alun pelästystä seurasi kesä, jolloin elämänmeno tuntui palautuvan lähes normaaliksi. Syksyllä pandemian toinen aalto lisäsi kuitenkin jälleen huolta ja rajoitustoimia, kunnes rohkaisevat rokoteuutiset nostivat taas tunnelmaa vuoden lopussa.

Maailman laajuinen koronakriisi koskettaa jokaista ihmistä. Se on vaarantanut iäkkäiden terveyden, keski-ikäisten toimeentulon ja nuorten tulevaisuuden. Monet ovat joutuneet yt-neuvotteluiden tai lomautusten piiriin, ja oma taloustilanne onkin yhtäkkiä epävarma.

Mutta millainen Suomi avautuu eteemme vuoden vaihduttua?

Kuten viime kesänä jo nähtiin, merkittävä osa ihmisistä palaa nopeasti entisiin toimintatapoihin, kun korona antaa merkkejä laantumisestaan. Ihminen on sopeutuvainen olento ja siitä syystä myös nopea unohtamaan. Voihan olla, että käsiä pestään jatkossakin usein ja huolellisesti. Jotkut saattavat karsastaa jonkin aikaa väenpaljouksia, mutta ilman uutta vaaraa ihminen palaa elämään yhtä huolettomasti kuin on tottunut.

Yhteiskunnat ja organisaatiot ovat vuoden aikana oppineet valtavasti. Viranomaiset, terveydenhoitoala, ravintolat ja kaupat ovat kehittäneet monenlaisia tapoja toimia. Uusia toimintamalleja on vauhdilla otettu käyttöön myös seurakunnissa. Ylipäätään tulevaisuuden visiot eivät olekaan enää niin suureellisia, vaan enemmänkin arjen hallintaa ja arjen ratkaisuja.

Koronavuosi opetti meille kaikille, kuinka kokea toivoa ja turhautumista yhtä aikaa. Sama tunteiden vuoristorata saattaa jatkua myös alkaneena vuotena. Toivetta siitä, että tappava tauti saadaan vihdoin taltutettua rokotteilla. Turhautumista taas voi aiheuttaa se, jos joudumme yhä uudelleen toteamaan, ettei pandemia sittenkään ole vielä ohi.

Toivo on kuitenkin voimavara, jolla jaksetaan poikkeusoloissa sen kestosta riippumatta. Sanotaan, että mikään ei vahvista ja kannusta niin paljon kuin se, että odottaa huomiselta jotakin. Toivo auttaa suuntamaan katseen eteenpäin. Se antaa luottamusta, että koettelemuksista voi selviytyä.

Erilaisten tutkimusten mukaan Suomi on yksi maailman parhaista valtioista. Suomen historia on täynnä kansan koettelemuksia, joista on aina noustu jaloilleen. Toivo paremmasta on kautta aikain kantanut ja kannatellut suomalaisia. Se on antanut kovina aikoina voimaa ponnistaa eteenpäin. Niin nytkin.

Edesmennyt presidenttimme Mauno Koivisto on sanonut, että ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Voiko alkanutta vuotta paremmin sanoittaa?