24 tammikuun 2020 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Työ on muutakin kuin toimeentulon lähde

Teknologiateollisuudelle saatiin kaksivuotinen työehtosopimus, joka koskee noin sataa tuhatta työntekijää. Sopimus korottaa alan palkkoja kahden vuoden aikana yhteensä 3,3 prosentilla. Palkankorotukset turvaavat osaltaan myönteistä ostovoiman kehitystä ilman, että ne kuitenkaan vaarantavat suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Tehty työehtosopimus poisti myös kiky-tunnit. Tilalle tuli mahdollisuus työajan pidentämiseen 170 tunnilla vuodessa ilman ylityölisiä. Työajan pidentämisen ajatuksena on, että järjestely voisi edistää yritysten tuottavuutta, ja työntekijät voisivat halutessaan ansaita enemmän.

Mahdollisuus tehdä lisätöitä voi kertoa myös siitä, että osaavaa henkilöstöä on vaikea löytää. Silloin on käytettävä omaa työvoimaa, joka on käytettävissä ja joka osaa.

Osaavan työvoiman vaje onkin kasvanut ongelmaksi monilla toimialoilla. Pula pätevistä työntekijöistä ruokkii myös itse itseään. Jos töitä joudutaan tekemään jatkuvasti liian vähin työvoimaresurssein, saattaa työpaikan tai alan vaihtaminen tulla monelle ylikuormittuneelle työntekijälle mieleen.

Palkka on kiistatta työn arvostuksen mittari. Palkalla korjataan tasa-arvoa, mutta pelkästään palkalla ei korjata työolosuhteita. Tutkitusti työntekijöiden tyytymättömyyttä ja sen myötä vaihtuvuutta lisäävät erityisesti huonoiksi koetut työolot. Kaikkein pahinta on, jos työntekijällä on turvaton ja tarpeeton olo, eikä ole vastavuoroisuutta. Työurien pidentämisenkin kannalta on tärkeää, että ihmisen on mukava mennä töihin. Silloin ei tarvitse miettiä vaihtoehtoja.

Toimivan työyhteisön huoneentaulussa tulisi olla tärkeimmällä sijalla työntekijöiden hyvinvointi, joka kasvaa ja kehittyy molemminpuolisen arvostuksen ilmapiirissä.  Koska vietämme kolmanneksen vuorokaudesta työpaikalla, työllä on ihmiselle muitakin arvoja kuin olla vain toimeentulon lähde. Työ ja työpaikka merkitsevät osallisuutta, johonkin kuulumista, hyväksytyksi tulemista ja asioihin vaikuttamista. Työn arvot ovat siis paljon syvemmät kuin vain keino tulla toimeen. Siksi palkan ohella työolosuhteet ovat keskeisellä sijalla keskusteltaessa työelämän kehittämisestä, johon myös työehtosopimuksilla tähdätään.

Työllisyysaste maassamme on tällä hetkellä 73 prosenttia ja tavoitteena on nostaa se 75 prosenttiin. Se tarkoittaa sitä, että maassa täytyisi saada 60000 uutta työllistä. Minkälaiseen työelämään heitä olemme sijoittamassa?

Työelämän muuttuessa muutos täytyy tehdä ihmisille turvalliseksi. Sellaiseksi, että työssä viihdytään ja työ koetaan omaksi. Meidän työmarkkinajärjestöjen ratkaisut vaikuttavat erittäin paljon talouskasvuun ja työllisyyteen, mutta olemme myös avainasemassa rakentamassa tulevaisuuden työelämää.

Palkankorotuksilla korjataan lähitulevaisuutta, kehittämistoimilla parannetaan työelämää tuleville sukupolville. Siksi kevään neuvottelupöydissä tulee puhua muustakin kuin rahasta. Päätökset eivät ole helppoja, mutta eiväthän ne koskaan sitä ole.