16 syyskuun 2021 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Työehtosopimus on tasa-arvoisen työelämän kivijalka

Työehtosopimusten neuvottelukierros on alkamassa ja omassakin liitossamme käydään parhaillaan keskusteluja siitä, miten edustamamme alan palkka- ja työehtoja olisi järkevää kehittää.

Työehtosopimustoiminta perustuu vuodelta 1946 peräisin olevaan työehtosopimuslakiin. Työmarkkinat ovat kuluneiden 75 vuoden aikana muuttuneet monilta osin. Paria viime vuotta Suomea ja koko maailmaa on riepottanut koronapandemia. Se on muuttanut työntekoa ja tuonut monelle työpaikalle muutoksia. Samoin ilmastomuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen haastavat työelämää. Digitalisaatio ja uudet teknologiat tarjoavat puolestaan monia mahdollisuuksia.

Työmarkkinoiden sopimisen kulttuuri on taannut vuosikymmeniä Suomelle talouskasvua ja tasa-arvoista työelämää. Sekä työnantaja- että työntekijäliitot ovat osallistuneet työehtosopimusjärjestelmän kehittämiseen. Järjestelmään on lisätty viime vuosina paikallisen sopimisen mahdollisuuksia sekä niin sanottuja kriisilausekkeita yllättävien muutosten varalle.

Ilman keskitettyä sopimista jokainen työntekijä joutuisi yksin neuvottelemaan työsuhteensa ehdoista. Palkka on tietysti tärkeä, mutta esimerkiksi lomarahoista, sairausajan palkasta, arkipyhävapaista ja palkallisista perhevapaista on sovittu yleissitovilla virka- ja työehtosopimuksilla. Niitä ei laki määrää.

Lähtökohtaisesti työehdoista neuvoteltaessa työnantajalla on vahvempi neuvotteluasema. Tilanne kuitenkin tasoittuu, kun työntekijät toimivat joukkona asemansa parantamiseksi. Ammattiliiton neuvotteluvoima perustuukin tähän: jäsenmäärään ja alan järjestäytymisasteeseen. Mitä useampi työntekijä on liiton jäsen, sitä parempi on neuvotteluasema.

Jos ammattiliittoihin järjestäytyminen alalla vähenee, työehtosopimusten yleissitovuus saattaa heiketä ja jopa purkaantua. Ja ilman liiton neuvottelemaa työehtosopimusta suomalaisen työntekijän asema palautuisi kymmeniä vuosia taaksepäin.

Jos työehtosopimusta ei ole, palkan ja työn tekemisen ehdot määrittelevät työnantaja ja työntekijä keskinäisellä sopimuksella. Kiistaton tosiasia on, että työntekijä yksin neuvotellessaan on heikommalla verrattuna siihen, että iso joukko seisoo vaatimusten takana. Mitä useampi työntekijä kuuluu liittoon, sitä kattavampi on myös luottamusmiesverkosto. Luottamusmiesten kautta työntekijöiden näkemykset tulevat niin paikallisesti kuin liittotason neuvotteluissa otetuksi huomioon.

Ammattiliitot syntyivät aikanaan juuri siitä, että työntekijät yhdistivät voimansa neuvotellakseen yhdessä palkoista ja muista työehdoista. Yksittäinen työntekijä ei ollut tarpeeksi vahva.

Työnantajille valtakunnalliset työehtosopimukset ovat turvanneet reilun kilpailuympäristön ja työrauhan. Nykyajan yhteiskunnassa pienikin lakko voi heijastua laajasti yhteiskunnan toimintoihin. Verkostoitunut yhteiskunta ei kestä yksittäisen seitin katkeamista ilman heijastevaikutuksia.

Oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehdoista ei aina ole ollut itsestään selvyys, eikä se sitä ole vieläkään kaikkialla maailmassa, vaikka se nykyään on turvattu kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksissa.

Suomalaisessa työelämässä ei saisi kääntää kehityksen pyörää taaksepäin, vaan nimenomaan kannustaa järjestäytymisoikeuden käyttämiseen. Ammattiliitoon kuuluminen on oman työuransa turvaamista. Se on myös vastuun ottamista siitä, että tulevatkin sukupolvet voivat työskennellä inhimillisin työehdoin.

Työehtosopimusten turvaa ja ammattiliittoon kuulumista voisi ajan hengen mukaisesti verrata rokotekattavuuteen: työehtosopimuksista hyötyvät kaikki, kun kattavuus on riittävä. Jos vapaamatkustajia on liikaa, kattavuus häviää ja suoja heikkenee kaikilta. Työyhteisön jäseniä on hyvä kannustaa toimimaan sekä oman että yhteisen edun vuoksi.

Toimivat työmarkkinat tarvitsevat jatkossakin kattavat valtakunnalliset työehtosopimukset. Niiden tärkein tehtävä on edistää tasa-arvoa ja estää epäreilua kilpailua. Keskitetty sopiminen mahdollistaa lisäksi, että kriiseihin voidaan reagoida laajasti, nopeasti ja ketterästi. Kansantaloudella ei ole varaa luopua tästä perinteestä.