13 lokakuun 2021 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Työelämän paluu tulevaisuuteen

Valtakunnallinen etätyösuositus päättyy lokakuun puolivälissä, jonka jälkeen työpaikoilla voidaan alkaa tosissaan valmistautua etä- ja läsnätyön yhdistämiseen.

Pitkästä aikaa pitää jälleen valmistautua siirtymään paikasta toiseen ja tehdä kalenteriin liikkumista varten tyhjää tilaa. Työkaverinkaan kalenteria ei enää pidä pommittaa tukkoon.

Onnistuessaan uusi monipaikkainen työnteon malli tarjoaa niin läsnä- kuin etätyönkin parhaat puolet. Jos vielä onnistumme yhdistämään yksilölliset työn tekemisen tavat työnantajan tarpeisiin ja tavoitteisiin, kaikki voittavat.

Suomi on niiden Euroopan maiden joukossa, joissa on tehty pandemian aikana eniten etätöitä. Toimivaksi koetun etätyön osuus myös jäänee suomalaisessa arjessa suureksi, vaikkei siihen epidemiologisia perusteita enää olisikaan.

Toimiva etätyökäytäntö kertoo hyvästä luottamuksesta työmarkkinoilla, johon vaikuttavat muun muassa suomalaisten korkea koulutus- ja osaamistaso sekä erinomaisesti tehty digiloikka. Myös sellaisissa töissä, joissa on koronankin aikana työskennelty läsnätyötä tehden, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja kirkon palvelutehtävissä, on työstä osa siirtynyt digitaalisesti tehtäväksi.

Valmiita sapluunoja toimivaan monipaikkaiseen työhön ei vielä ole. Suhtautuminen terveysturvallisuuteen on kenties muutoksista suurin. Perinteisesti suomalaisen työelämän ihailtu sankari on ollut se, jota mikään ei estä saapumasta töihin. Nyt sairastuneen kotiin jäämistä pidetään vastuullisena, ei enää vastuun pakoiluna.

Koronan myötä työntekijöiden hyvinvointi on muutenkin alkanut nousta työpaikoilla strategiseen asemaan. Korona-aika on opettanut rankasti sen, kuinka vakavia huolenaiheita ovat työntekijöiden psykososiaalinen kuormitus ja työuupumus. Yksi ikääntyvän Suomen kilpailukykyä kannattelevista tekijöistä onkin se, että työntekijöiden työhyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehditaan kattavasti ja ennaltaehkäisevästi. Työkyvyttömyyskustannuksissa kun puhutaan kuitenkin miljardeista euroista. Eikä ennen aikojaan työelämästä poistuneen työntekijän tilalle ole enää helppoa edes löytää uutta tekijää.

Työntekijät ovat pandemia-aikana tottuneet myös entistä itsenäisempään työskentelytapaan, ja samalla on alettu arvostaa omaa aikaa yhä enemmän. Työskenneltyään toista vuotta omin päin monet ovat alkaneet enemmän hallinnoida itse sitä, kuinka, milloin ja missä työt pitäisi tehdä. On opittu ottamaan enemmän johtovastuuta omasta työstä. Toimivasta etätyöstä ei ehkä olekaan helppoa siirtyä takaisin pomon peukalon alle.

Pitkän etätyöajan jälkeen onkin vanhanaikaista ajatella, että ihmisten pitäisi olla käytettävissä milloin tahansa viitenä päivänä viikossa. Vanhentunut on myös ajatus, jonka mukaan ihmiset kyyhöttävät etätöissä palveluvalmiina kellonajasta riippumatta.

Teknologian murros ja globalisaatio sekä väestön ikääntyminen ovat pitäneet työelämän uudistamiseen liittyvän keskustelun käynnissä vuosikausia. Työelämän näkökulmasta koronakriisi on pakottanut meidät myös toimimaan. Eli tulosta syntyy, jos niin tahdotaan.

On selvää, että työpaikoille palaa täysin eri ihmisiä kuin sieltä aikoinaan lähti. Toimintatavoissakaan kelloa ei pidä kääntää taaksepäin. Uusi aika on mahdollisuus, johon kannattaa tarttua. Ehkä olemme matkalla kokonaan uuteen, ihmisystävällisempään työelämäkulttuuriin. Etätyösuosituksen päättyessä saatammekin palata tulevaisuuteen, joka on monin tavoin erilainen kuin ennen pandemiaa.