13 huhtikuun 2022 | Kirjoittaja Paula Aaltonen

Pajunkissoilla, pääsiäismunilla ja jopa pääsiäisnoidilla on merkitystä

Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Sitä on juhlittu jo 100-luvulla. Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, joka johdattaa meidät Kristuksen kärsimyskertomukseen. Hiljainen viikko huipentuu pitkäperjantaihin, historialliseen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Varsinainen pääsiäinen alkaa pääsiäissunnuntaista, Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Jeesuksen kuoleman tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta todennäköisimpänä pidetään perjantaita 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33. Jo satoja vuosia pääsiäissunnuntaita on vietetty kevätpäiväntasauksen jälkeen ensimmäisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Sen vuoksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee eri vuosina välillä 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta.

Suomen kielen sana pääsiäinen on peräisin Mikael Agricolalta. Sana tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Pääseminen nähdään kristinuskossa myös synnistä pääsemiseksi, siirtymiseksi kuolemasta elämään.

Suomalaiseen pääsiäisperinteeseen on kuulunut muun muassa pajunoksilla virpominen, rairuohon kasvattaminen, pääsiäismunien maalaaminen ja mämmin syönti.

Pajunkissoille heränneet pajunvitsat ovat pohjoismaalainen vastine palmunlehville, joita huiskuttamalla Jeesus toivotettiin tervetulleeksi Jerusalemiin. Paju kun on pohjolassa ainoa pääsiäisen aikaan kukkiva oksa.

Rairuoho symboloi Jeesuksen ylösnousemuksen ihmettä. Siemen, joka päällepäin näyttää kuolleelta ja elottomalta, puhkeaa versomaan uutta elämää multaan haudattuna. Samoin murtautuu elämä esiin pääsiäisaamun tyhjästä haudasta. Myös pääsiäisen suosikkikukkaa narsissia pidetään kristillisessä perinteessä Jeesuksen ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen kukkana. Narsissi kasvaa kevään tullen sipulista mullan alta maan pinnalle, pimeästä kohti valoa.

Pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä päivänä Jeesus oli haudassaan, ”astunut alas tuonelaan”, jolloin pimeyden ja pahuuden voimien, myös noitien, uskottiin olevan vahvimmillaan. Ajateltiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään. Siksi alettiin polttaa kokkoja noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Mitä enemmän savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät tällöin päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Pääsäismunat ovat laajalle levinnyt perinne. Rikkoutunut munankuori symboloi Jeesuksen hautaa, kun enkeli on vierittänyt kiven pois haudan suulta. Pääsiäismuna onkin ylösnousemuksen ja uuden elämän vertauskuva. Varsinkin ortodoksisessa kirkossa pääsiäismunien maalaaminen on vanha perinne, mutta myös läntisessä kristikunnassa tapa on yleinen. Legendan mukaan jo Magdalan Maria ojensi ylösnousemusta epäilleelle Rooman keisari Tiberiukselle punaiseksi värjätyn munan ja kertoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Punainen väri symboloi Kristuksen ristillä vuotanutta verta.

Kristillisessä kirkkotaiteessa kukko on ollut tärkeä valppauden ja kestävyyden vertauskuva. Kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Kirkkojen kellotapuleissa kukko muistuttaa valvomisesta ja rukoilemisesta. Lapsille muniva pääsiäiskukko on sekoitus aapiskukkoa ja munia tuovaa pääsiäispupua.

Jeesus kehotti seuraajiaan jatkamaan kokoontumisia yhteisen aterian merkeissä. ”Tehkää se minun muistokseni”, hän sanoi viitaten aikaan, jolloin ei enää itse olisi opetuslasten seurassa. Kokoontuessaan yhteisen aterian ääreen varhaiset kristityt muistelivat Jeesusta ja apostolien opetuksia. Näissä kokoontumisissa kerrotut tarinat koottiin kirjalliseen muotoon, evankeliumeiksi.

Pääsiäisen lammasruoka liittyy toisaalta sanapariin Kristus, Jumalan karitsa ja toisaalta viimeiseen ateriaan, jolloin Jeesus opetuslapsineen söi vanhan juutalaisen tavan mukaan karitsanlihaa. Perinteisin suomalainen pääsiäisruoka mämmi juontaa juurensa juutalaisen pääsiäisen leivästä. Kristillisessä perinteessä happamaton leipä on pahuuden vallasta vapautumisen ja Kristuksen sovitustyön vertauskuva. Pasha taas on ortodoksien pääsiäisherkku, joka kuuluu myös monen luterilaisen pääsiäiseen. Pashaa on alkujaan valmistettu pääsiäistä edeltävän suuren paaston aikana kerätystä maidosta, jota säilytettiin rahkana. Pashan makeus viittaa mämmin tavoin happamattomaan eli pahasta ja synnistä vapautumiseen.

Pääsiäisen tapoihin, koristeisiin ja ruokiin kätkeytyy paljon kristinuskon keskeistä symboliikkaa. Kirkolliset juhlapäivät ovatkin muotoutuneet osaksi eurooppalaista kulttuuria vuosisatojen kuluessa. Yhteiset juhlapyhät yhdistävät kristittyjä yli kansallisten rajojen. Samalla traditiot välittävät kulttuuriperintöä ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle vahvistaen ihmisten yhteyttä toinen toisiinsa.

Traditiot myös osoittavat, kuinka syvällä kristityt juuremme ovat. Kun kevätpäiväntasauksen jälkeen valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden, samaan aikaan kristityille elämä voittaa kuoleman. Pääsiäisen tapahtumilla on mystinen yhteys lisääntyvään auringon valoon, eikö totta?